Uskallatko kysyä suomeksi ja vastata ruotsiksi - tai päinvastoin?
Liian usein huomautetaan, että Suomi on kyllä teoriassa kaksikielinen maa, mutta käytännössä kaksikielisyyttä on vain paperilla, eikä ruotsiksi ole mahdollista saada palvelua. Erityisesti terveydenhuollossa kielimuurit syntyvät, kun esimerkiksi iäkkäät suomenruotsalaiset potilaat eivät ymmärrä tai heitä ei ymmärretä. Kuitenkin juuri niissä tilanteissa, joissa olemme haavoittuvimpia, sairaita ja väsyneitä, meidän on tulisi saada käyttää äidinkieltämme, jotta viesti varmasti menisi perille.
Terveydenhuolto on yrittänyt löytää ratkaisua henkilöstöpulaan palkkaamalla ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, ja tässä onkin onnistuttu melko hyvin. Koska suurimmalla osalla suomalaisista on suomi äidinkielenään, on tietysti luonnollista, että ulkomaalaistaustaisille työntekijöille tarjotaan ensisijaisesti suomenkielistä koulutusta. Silti kaikki tiedämme, että vakituinen työ maassamme yleensä edellyttää molempien kotimaisten kielten kielitaitoa. Myös ruotsinkielisillä alueilla henkilöstöpula on, ellei suurempi, niin vähintään yhtä suuri kuin suomenkielisillä alueilla. Ruotsin kieli on myös monelle ulkomaalaistaustaiselle helpompi kieli oppia kuin suomi. Tämä sen takia, että ruotsi on sukua englannin kielelle, jolla on nykyään erittäin vahva globaali asema.
Sekä suomen että ruotsin kielen koulutukseen panostamisesta voisi siis olla merkittäviä etuja. Työntekijällä olisi tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet työllistyä, työnantajan palvelutarjonta lisääntyisi, ja kaksikielisyydestä kehittyisi elävä osa meidän yhteiskuntaa.
Elävä kaksikielisyys
Noin kolmen miljoonan muun suomalaisen tavoin katsoin itsenäisyyspäivänä Linnan julhlia televisiosta ja huomasin ilokseni, että lähetys oli kaksikielinen. Kättely selostettiin tosin kaksiääniselostuksella, mutta haastattelut tehtiin ruotsiksi ja suomeksi. Erinomainen esimerkki elävästä kaksikielisyydestä ja toivottavasti esimerkki, jota seurataan ja kehitetään tulevaisuudessa. Ei vain linnassa, vaan kaikilla yhteiskuntamme tasoilla.
Työpaikkaruotsi -hankkeen myötä on mahdollisuus kouluttajaa yrityksen maahanmuuttajataustaisille ruotsin (tai suomen) kieltä tuetusti. Lue lisää ja ole yhteydessä!
Våga fråga på svenska och svara på finska - varför inte?
Ofta påpekas det att Finland i teorin är ett tvåspråkigt land, men i praktiken finns tvåspråkigheten det bara på papper och det är inte möjligt att få service på svenska. Speciellt inom hälsovården uppstår det språkmurar då till exempel äldre finlandssvenska patienter inte förstår eller blir förstådda. Ändå är det i de situationer då vi är mest sårbara, sjuka och trötta, som vi verkligen måste få använda vårt modersmål för att budskapet ska nå fram.
Hälsovården försöker hitta en lösning på problemet med personalbrist genom att anställa personer med utländsk bakgrund, och har redan i rätt stor utsträckning lyckats. Eftersom största delen av finländarna har finska som modersmål, är det förstås naturligt att anställda med utländsk bakgrund främst erbjuds utbildning i finska. Ändå är alla medvetna om att en fast tjänst i vårt land oftast kräver språkkunskaper i de båda inhemska språken. Personalbristen på det svenskspråkiga området är dessutom om inte större, så åtminstone lika stor som på den finskspråkiga sidan. Svenskan är också i många fall ett lättare språk att lära sig än finska eftersom svenskan är besläktad med engelskan, som idag har väldigt stark global ställning.
Det kunde alltså finnas betydliga fördelar med att både investera i utbildning i finska och svenska. De anställdas jobbmöjligheter skulle öka, arbetsgivarens serviceutbud utvidgas och tvåspråkigheten i vårt land blir mer levande.
Som ca tre miljoner andra finländare tittade jag i december på självständighetsfesten på slottet på tv och märkte till min glädje att sändningen var tvåspråkig. Intervjuerna gjordes på svenska och finska. Ett utmärkt exempel på levande tvåspråkighet och förhoppningsvis ett exempel man tar efter och utvecklar i framtiden. Inte bara på slottet utan på alla plan i vårt samhälle.
