Lucian päivä, 13. joulukuuta, on täällä taas. Luciaa pidetään historiallisena henkilönä, mutta häneen liittyy myös paljon tarinoita ja legendoja.

Tunnetuimman legendan mukaan Lucia eli Sisiliassa 200-luvulla. Hän oli kristitty aikaan, jolloin Rooman valtakunnassa kristinusko oli kiellettyä. Lucian äiti oli pitkään ollut sairas, mutta pyhiinvaellusmatkalla hän parantui ja siitä onnellisena hän antoi Lucialle luvan lahjoittaa omat myötäjäisensä köyhille. Lucialle valittu sulhanen suuttui tästä niin paljon, että hän ilmiantoi Lucian roomalaisille viranomaisille. Nämä määräsivät Lucian antamaan uhrilahjoja roomalaisille jumalille, ja kun Lucia ei siihen suostunut hänet käskettiin bordelliin. Lucian kieltäydyttyä myös bordellista ja hänet tuomittiin roviolle. Tuli ei kuitenkaan tarttunut Luciaan ja lopulta pyöveli iski tikarin Lucian kylkeen. Lucia kuoli vuonna 303 ja pian sen jälkeen hänestä tuli yksi katolisten merkittävimmistä pyhimyksistä. Pohjoismaihin Lucia-pyhimys saapui kristinuskon mukana 1000-luvulla, ja päivää vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisissä kulttuureissa.

Mutta 13. päivänä joulukuuta on aiemmin juhlittu myös kristinuskon saapumista Ruotsiin. Juliaanisessa kalenterissa, joka oli käytössä Ruotsissa vuoteen 1753 asti, 12. ja 13. päivän välinen yö joulukuussa oli vuoden pisin. Tänä yönä aloitettiin joulupaasto ja sitä ennen juhlittiin syömällä ja juomalla runsain määrin. Pakanallisen perinteen mukaan piti olla varuillaan, koska liikkeellä oli monenlaisia peikkoja ja paholaisia. Myös Lucifer saattoi hiipiä nurkilla.

Voidaan siis hyvin kärjistetysti sanoa, että 13. joulukuuta on sekä hyvyyden että pahuuden päivä. Tänään onkin hyvä pohtia omaa suhtautumistamme elämään ja työyhteisöön: haluammeko piristää ympärillä olevien päivää vai annammeko tyytymättömyytemme myrkyttää työilmapiiriämme.

Millä tavalla sinä aiot tänään Lucian tavoin levittää hyvää mieltä, valoa ja toivoa perheellesi, ystävällesi ja työkaverillesi?

Lähde: https://www.lucia.fi/SV

Lisää Johannan blogeja tässä.