- menestystarinoita koulutuksesta, osa 8

"Uuden elämän rakentaminen ei ole koskaan pelkkä muutto uuteen maahan. Se on myös matka kohti kuulumisen tunnetta, rohkeutta aloittaa alusta ja kykyä jatkaa eteenpäin silloinkin, kun kaikki ympärillä tuntuu vieraalta."

Afifah Shah

Afifah Shah on suorittanut maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen Galimatiaksessa 2025-2025.  Hänellä on mielenkiintoinen tausta; Afifah on kotimaassaan suorittanut elektroniikka-alan koulutuksen ja saanut valtion työpaikan jo 18-vuotiaana ja työskennellyt mm. avaruus- ja satelliittiteknologian parissa.

Kotoutumiskoulutus Galimatiaksessa auttoi häntä ennen kaikkea oppimaan suomea käytännön tilanteissa ja ymmärtämään paremmin suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää. Koulutukseen sisältyvä harjoittelujakso oli Afifalle ensimmäinen konkreettisen kokemus suomalaisesta työelämästä ja hän sai sitä kautta uusia ammatillisia kontakteja. Hän käytti suomea työtilanteissa ja sai vahvistusta sille, että hänen osaamiselleen on kysyntää. Harjoittelu antoi itseluottamusta, vahvisti osaamista ja antoi konkreettisen referenssin hyödynnettäväksi ansioluettelossa ja työnhaussa. Etenemispolku selkiytyi: tavoitteena on työllistyä maisteriopintojen kautta asiantuntijatehtäviin. 

Afifahin kouluttaja kehui opiskelijan positiivisuutta läpi koko koulutuksen. Afifah on hyvä esimerkki siitä, että keskeneräisyyttä ei kannata pelätä: kieltä voi alkaa heti käyttämään sitä mukaan kun sitä oppii. 

Lue Afifahin tarina.

Uusi alku Turussa

Muutin perheeni kanssa Turkuun marraskuussa 2024. Mieheni oli hyväksytty Turun yliopiston tohtoriohjelmaan, jossa hän erikoistuu tietokonenäköön ja koneoppimiseen. Meille perheenä tämä merkitsi kokonaan uutta lukua: paljon toivoa, mutta myös epävarmuutta ja vastuuta.

Tiesin jo alusta asti, että Suomi vaatisi minulta paljon. Minun pitäisi oppia uusi kieli, ymmärtää uutta kulttuuria, rakentaa arki uudelleen ja löytää oma ammatillinen suuntani uudessa ympäristössä. Ensimmäiset viikot täyttyivät käytännön kysymyksistä, paperitöistä, hämmennyksestä ja Google Translaterista. Kaiken sen alla oli kuitenkin myös vahva tunne siitä, että tällä matkalla oli tarkoitus.

Halusin rakentaa tulevaisuutta, jossa tekninen osaamiseni voisi kehittyä merkitykselliseksi työksi, jossa lapseni voisivat tuntea olonsa turvalliseksi ja tuetuksi ja jossa minä voisin osallistua yhteiskuntaan itsevarmasti. Hyvin varhain ymmärsin yhden tärkeän asian: Suomessa kieli ei ole vain oppiaine. Se on avain arkeen, työhön, ystävyyteen, itsenäisyyteen ja kuulumisen tunteeseen.

Vakauden jättäminen taakse

Ennen Suomeen muuttoa työskentelimme mieheni kanssa Pakistanissa valtionhallinnossa. Meillä oli vakaa elämä, taloudellista turvaa ja selkeä ammatillinen identiteetti. Siksi päätös lähteä ei ollut helppo.

Etsimme kuitenkin jotain syvempää: tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen, luottamukseen ja pitkäjänniteisiin mahdollisuuksiin perustuvaa yhteiskuntaa ja työkulttuuria. Halusimme ympäristön, jossa ponnisteluja arvostetaan, ihmisiä rohkaistaan kehittymään ja lapset voivat kuvitella tulevaisuutensa ilman turhia esteitä.

Tällainen päätös vaati rohkeutta. Se tarkoitti epävarmuuden hyväksymistä ja alusta aloittamista. Silti uskoin sisimmässäni, että jos olin kerran rakentanut oman polkuni, pystyisin rakentamaan sen uudelleen.

Tekninen tausta ja sinnikkyys

Ammatillinen matkani alkoi hyvin varhain. Suoritin elektroniikka-alan koulutuksen ja sain valtion työpaikan jo 18-vuotiaana. Myöhemmin työskentelin avaruus- ja satelliittiteknologian parissa. Käsittelin teknistä dataa, ratkaisin analyyttisiä ongelmia ja opin ajattelemaan tarkasti ja järjestelmällisesti.

Samaan aikaan suoritin kandidaatin opintojani kokopäivätyön ohella. Neljän vuoden ajan päiväni alkoivat usein kuudelta aamulla ja päättyivät noin yhdeksältä illalla. Se arki oli raskasta, mutta se opetti minulle kurinalaisuutta, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä.

Nuo vuodet antoivat minulle enemmän kuin tutkinnon tai työnimikkeen. Ne opettivat todellista sinnikkyyttä. Opin, että edistyminen on usein hidasta, epämukavaa ja toistuvaa, mutta jos jatkaa päivästä toiseen, tuloksia alkaa lopulta syntyä.

Kun aloitin suomen kielen opiskelun, muistutin itseäni usein noista vuosista. Jos olin selvinnyt pitkistä työ- ja opiskelupäivistä, selviäisin myös suomen kieliopista.

Yhteisön löytäminen Turussa

Kotoutuminen ei tapahdu vain luokkahuoneessa. Se tapahtuu myös ihmisten, keskustelujen ja yhteisön kautta. Vuoden 2025 alussa liityin Turku PEN ry:n, Pakistan Expat Networkin, hallitukseen. Tämä kokemus auttoi minua tutustumaan uusiin ihmisiin, osallistumaan paikalliseen yhteisöön ja tuntemaan, että Turku alkoi vähitellen olla enemmän kuin uusi kaupunki. Siitä alkoi tulla koti.

Yhteisössä mukana oleminen muistutti minua siitä, että kotoutuminen ei ole yksisuuntainen prosessi. Uuteen maahan tulevan täytyy tehdä töitä, oppia, osallistua ja kunnioittaa yhteiskuntaa, johon hän tulee. Samalla tuki, kannustus ja inhimillinen yhteys tekevät tästä prosessista mahdollisen.

Galimatias: tärkeä käännekohta suomen kielen matkallani

Kesäkuussa 2025 aloitin suomen kielen opinnot Galimatias Concept Oy:ssä. Nyt jälkeenpäin näen sen yhtenä matkani tärkeimmistä käännekohdista. Kurssi antoi minulle rakennetta, rytmiä ja turvallisen paikan tehdä virheitä.

Opettajani olivat paljon enemmän kuin kielen opettajia. He olivat mentoreita, kannustajia ja joinain päivinä melkein epävirallisia terapeutteja, varsinkin silloin kun suomen kielioppi tuntui mahdottomalta. He loivat ilmapiirin, jossa uskalsin puhua, vaikka lauseeni eivät olleet täydellisiä.

Kahdeksan kuukauden intensiivisen opiskelun jälkeen saavutin suomen puhumisessa tason B1.1. Uutta elämää rakentavalle ihmiselle se ei ollut vain kielitason merkintä. Se oli henkilökohtainen voitto. Se tarkoitti, että pystyin ilmaisemaan itseäni paremmin, kysymään asioita, osallistumaan aktiivisemmin ja ottamaan konkreettisia askelia kohti työelämää.

Olen erityisen kiitollinen siitä, että opettajani jatkoivat tukemistani myös kurssin jälkeen. Heistä tuli suomalaisia "buddies"-ystäviäni, jotka auttoivat minua vahvistamaan kielitaitoani ja etsimään harjoittelupaikkaa. Heidän tukensa osoitti minulle, miten suuri merkitys kannustuksella voi olla silloin, kun ihminen rakentaa itseluottamustaan uudessa maassa.

Ensimmäiset askeleet suomalaiseen työelämään

Kun suomen kieleni vahvistui, sain harjoittelupaikan Turun kaupungin paikkatietopalveluista. Galimatiaksen työelämäkouluttajilla oli tässä tärkeä rooli. He ohjasivat minua, tukivat minua ja auttoivat löytämään paikan, joka sopi hyvin taustaani.

Harjoittelu oli minulle suuri askel eteenpäin. Sain käyttää aiempaa paikkatieto-osaamistani suomalaisessa työympäristössä, työskennellä avoimen datan kanssa ja nähdä, miten teknistä työtä tehdään uudessa organisaatiokulttuurissa.

Tietenkin mukana oli myös haasteita. Yksi suurimmista yllätyksistä oli teknisten ohjelmistojen käyttäminen suomeksi. Jopa yksinkertaiset tehtävät tuntuivat välillä monimutkaisilta, koska termit olivat minulle uusia. Muistan yhä, kun yritin tehdä Excelissä tavallista aluekaaviota ja opin kantapään kautta, että suomenkielinen Excel ei hyväksy desimaalipistettä. Se puhuu pilkkua. Silloin nauroin ja sanoin itselleni: jos selviän suomenkielisestä Excelistä, selviän mistä vain. Pienen vitsin taustalla oli kuitenkin tärkeä oppi. Ammatillinen kotoutuminen ei tarkoita vain sitä, että ihmisellä on teknistä osaamista. Se tarkoittaa myös kielen, työvälineiden, kulttuurin, viestinnän ja työpaikan odotusten ymmärtämistä. Jokaisesta pienestä haasteesta tuli osa oppimistani.

Kohti uutta akateemista vaihetta

Vahvistuneen kielitaidon, harjoittelukokemuksen ja kasvaneen itseluottamuksen myötä tunsin olevani valmis seuraavaan askeleeseen. Hain Turun yliopiston ICT: Data Analytics -maisteriohjelmaan ja minut hyväksyttiin aloittamaan opinnot elokuussa 2026.

Tämä hyväksyntä merkitsee minulle paljon. Se yhdistää aiemman taustani analyyttisissä opinnoissa, paikkatiedossa ja kaukokartoituksessa moderniin data-analytiikkaan. Vielä tärkeämpää on, että se antaa minulle selkeän polun jatkaa kasvua Suomessa, ei vain opiskelijana, vaan myös ammattilaisena, joka haluaa antaa oman panoksensa.

En näe tätä seuraavaa vaihetta nollasta aloittamisena. Näen sen jatkona kaikelle, mitä olen jo rakentanut. Kokemukseni ei kadonnut, kun muutin maasta toiseen. Se muuttui ja kehittyi. Suomi on haastanut minua, mutta se on myös antanut tilaa kasvaa uuteen suuntaan.

Mitä tämä matka on opettanut minulle

* Kieli avaa ovia, mutta rohkeus auttaa astumaan niistä sisään.
* Oppiminen ei lopu iän, paikan tai elämäntilanteen vuoksi.
* Pienillä päivittäisillä askelilla on merkitystä. Suuret muutokset rakentuvat usein hiljaa, yksi ponnistus kerrallaan.
* Oma tausta on voimavara. Osaaminen ei katoa, vaan se mukautuu ja kasvaa.
* Sinnikkyydellä on väliä. Suomi voi olla haastava maa, mutta se palkitsee ne, jotka jatkavat yrittämistä.
* Yhteisö saa uuden paikan tuntumaan kodilta.
* Ja kyllä, suomenkielinen Excel kasvattaa luonnetta.

Lopuksi

Kun katson taaksepäin, minun on vaikea uskoa, kuinka paljon on muuttunut niin lyhyessä ajassa. Alle puolessatoista vuodessa muutin uuteen maahan, aloitin vaikean kielen opiskelun, lähdin mukaan yhteisötoimintaan, saavutin suomen puhumisessa tason B1.1, suoritin harjoittelun ja minut hyväksyttiin maisteriohjelmaan.

Tämä matka ei ole ollut helppo. On ollut epävarmuutta, väsymystä ja hetkiä, jolloin olen epäillyt itseäni. Mutta on ollut myös kasvua, ystävällisyyttä, onnistumisia ja hiljaista ylpeyttä.

Tarinani on edelleen kesken. Opin vielä. Sopeudun vielä. Rakennan vielä. Mutta yhden asian tiedän nyt varmasti: alusta aloittaminen on vaikeaa, mutta se on myös voimakasta. Kärsivällisyydellä, kurinalaisuudella, tuella ja päättäväisyydellä uusi elämä voi rakentua askel askeleelta.

Minulle Suomi on paikka, jossa tämä uusi elämä on alkanut saada muotonsa.