Olisiko meidän kenties aika muuttaa asennettamme ja suhtautua käytettyyn kielitaitoon lempeämmin?
”Olihan se ystävällinen ja teki hommansa, mutta puhui se kyllä huonoa suomea.” Valitettavan usein kuulee vastaavanlaisia kommentteja ulkomaalaistaustaisista työntekijöistä. Miksi suomen kielen taitoa täytyy kritisoida, jos kerran työ on hyvin tehty?
Ehkä kaikki juontaa juurensa perinteisestä kieltenopetuksesta koulussamme. Ainakin minun lapsuudessani ja nuoruudessani painotus oli pitkälti oikeakielisyydessä. Tunnilla ei uskaltanut sanoa lausettakaan, ellei ollut aivan varma siitä, että se oli kieliopillisesti oikein. Täydellinen kielitaito oli riittävän hyvä kielitaito. Että tuli ymmärretyksi ei riittänyt ja ainoa vuorovaikutus vieraalla kielellä oli hierarkkinen suhde opettajan ja oppilaan välillä.
Ajat ovat muuttuneet, ja kielikoulutus ei onneksi keskity enää pelkkään kieliopillisesti oikeaan kielenkäyttöön, silti tietynlainen perinteinen suhtautuminen vieraisiin kieliin ja vieraita kieliä äidinkielenä puhuviin asuu valitettavan monessa meissä edelleen. Usein suhtaudumme ulkomaalaistaustaisiin samalla tavalla, kun suhtauduimme iitseemme aikoinaan koulussa: ahkerasti olisi opiskeltava, jotta oikeassa elämässä voidaan käyttää täydellistä suomea. Tiedämme kuitenkin sisimmässämme, että ei se ihan näin mene. Vaikka itse vastasimme monta vuotta koulussa täydellisesti opettajan kysymyksiin, niin emmehän me aina työelämässä tai vapaa-ajalla uskalla tai osaa käyttää vieraita kieliä. Pelkäämme edelleen opettajan, eli äidinkielenään vierasta kieltä puhuvan, tuomitsevaa katsetta. Emme tiedä, miten toimia autenttisissa sosiaalisissa tilanteissa vieraalla kielellä – osaamme kyllä viitata ja vastata. Olisiko meidän kenties aika muuttaa asennettamme ja suhtautua kielitaitoon lempeämmin?
Artikkelissaan Mikä on riittävän hyvää suomea? (Kielikello 1/2022) Minna Intke-Hernandez peräänkuuluttaa yhteisvastuuta heistä, jotka haluavat tulla osaksi kieliyhteisöämme. Tunne yhteenkuuluvuudesta on tärkeä kotoutumisen ja kielitaidon kehittymisen kannalta. Meidän ei tarvitse ulkopuolisen auktoriteetin silmin kritisoida ulkomaalaistaustaisen suomen kielen käyttöä, vaan voimme asettua hänen tasollensa, kannustaa ja auttaa häntä toimimaan yhteiskunnassamme. Kielitaito ja kieli kehittyy vuorovaikutuksessa, ja voimme kaikki olla osa tätä prosessia. Sen sijaan, että odottaisimme täydellistä suomen kieltä, voisimme hyödyntää monikielisyyden mukaansa tuomat mahdollisuudet vastavuoroiseen oppimiseen. Kielitietoisina työkavereina tai naapureina hyväksymme, että vuorovaikutuksessa ei ole kyse virheettömästä suoriutumisesta vaan toimivasta kielitaidosta ja toisen ymmärtämisestä.
Tarvitsemme ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä, jotta yhteiskuntamme pysyy kilpailukykyisenä ja kukoistavana myös tulevaisuudessa. Ja ulkomaataustainen työvoima tarvitsee meitä, jotta se kotoutuisi mahdollisimman hyvin yhteiskuntaamme. Vaietkoon siis päämme sisällä puhuva tiukka kansakoulun opettaja ja antakaamme tilaa epätäydelliselle toimivalle kielelle. Se oli ystävällinen, teki hommansa, ja tulimme hyvin toimeen.
Lähde: https://www.kielikello.fi/-/mik%C3%A4-on-riitt%C3%A4v%C3%A4n-hyv%C3%A4%C3%A4-suomea
ja keskustellaan kielikoulutusvaihtoehdoista.
